Kauppakirja irtaimesta omaisuudesta

Irtaimen omaisuuden kauppa on vapaamuotoinen, joten suullinenkin kauppa sitoo. Riita syntyy kuitenkin melkein aina siitä, mitä kohteen kunnosta kerrottiin ennen kauppaa, ja silloin ratkaisee näyttö. Kauppakirja on ainoa käytännöllinen tapa osoittaa jälkikäteen, mitä myyjä ilmoitti, mitä ostaja tarkasti ja millä ehdoilla kauppa tehtiin.

Tämä malli on tarkoitettu yksityishenkilöiden väliseen kauppaan sekä elinkeinonharjoittajien väliseen kauppaan. Jos myyjä on elinkeinonharjoittaja ja ostaja kuluttaja, kauppaan sovelletaan kuluttajansuojalakia, joka on pakottavaa oikeutta: myyjän virhevastuuta ei voi rajoittaa eikä kuluttajan oikeuksia kaventaa sopimusehdolla. Tällaiseen kauppaan mallia ei saa käyttää.

Malli ei sovellu kiinteistön eikä asunto-osakkeen kauppaan. Kiinteistön kauppa on määrämuotoinen ja edellyttää kaupanvahvistajaa tai sähköistä kaupankäyntijärjestelmää, ja asunto-osakkeen kauppaan sovelletaan asuntokauppalakia. Sama koskee toisen maalla olevaa rakennusta, jos samalla luovutetaan käyttöoikeus maahan.

Kaupan kohteen laji määrää, mitkä yksilöintitiedot kauppakirjaan tulevat. Ajoneuvossa ja veneessä kohde yksilöidään rekisteritunnuksella ja valmistenumerolla, koneessa sarjanumerolla. Ajoneuvon mittarilukema ja koneen käyttötunnit kannattaa merkitä huolella, koska merkintä sitoo myyjää sovittuna ominaisuutena. Jos et ole varma mittarin oikeellisuudesta, kirjoita epävarmuus näkyviin sen sijaan, että jättäisit kohdan tyhjäksi.

Maksutapa ja omistuksenpidätys liittyvät toisiinsa. Kun kauppahinta maksetaan kerralla kaupantekohetkellä, omistuksenpidätystä ei tarvita. Kun kauppahinta maksetaan erissä ja kohde luovutetaan heti, myyjä menettää kohteen ilman omistuksenpidätystä: luovutuksen jälkeen esine kuuluu ostajan varallisuuspiiriin ja mahdolliseen konkurssipesään. Omistuksenpidätysehdolla myyjä säilyttää oikeuden ottaa kohde takaisin. Maksuerät yhdistettynä omistuksenpidätykseen tekevät kaupasta osamaksukaupan, jolloin takaisinotto edellyttää osamaksukaupasta annetun lain mukaista tilitystä eikä myyjä saa ottaa kohdetta takaisin heti ensimmäisen myöhästyneen erän vuoksi. Viivästyskorosta ei tarvitse sopia erikseen, koska se määräytyy suoraan korkolaista.

Kunto, tiedossa olevat viat ja tarkastus muodostavat kokonaisuuden, joka ratkaisee virhevastuun. ”Sellaisena kuin se on” siirtää lähtökohtaisesti kohteen kunnon riskin ostajalle, mutta ehto ei auta myyjää, joka on antanut väärää tietoa tai vaiennut tietämästään olennaisesta viasta. Tiedossa olevien vikojen luettelo on siksi myyjän tärkein suoja: kun vika on kerrottu, ostaja ei voi vedota siihen virheenä. Ostajan tekemä tarkastus toimii samaan suuntaan, sillä ostaja ei voi jälkikäteen vedota seikkaan, joka hänen olisi pitänyt tarkastuksessa havaita. Virheilmoituksen määräaika taas suojaa myyjää vuosien päästä tulevilta vaatimuksilta – sen voi sopia vain muussa kuin kuluttajakaupassa.

Kaupan kohteessa voi olla virhe myös ilman, että sen kunnossa on mitään vikaa. Jos sivullisella on kohteeseen omistus-, pantti- tai muu oikeus, kyseessä on oikeudellinen virhe, josta myyjä vastaa. Käytännön esimerkkejä ovat varastettu ajoneuvo, maksamatta oleva osamaksuvelka ja rahoitusyhtiön omistuksenpidätys. Korkein oikeus on katsonut, että vastuu tällaisesta virheestä kuuluu myyjälle eikä esimerkiksi rahoitusyhtiölle, jonka oikeus kohteeseen on vain vakuusoikeutta.

Yrityksen omistamaan koneeseen tai kalustoon voi kohdistua yrityskiinnitys ja raskaaseen ajoneuvoon autokiinnitys. Yrityskiinnityksen tuottama panttioikeus lakkaa, kun omaisuutta luovutetaan tavanomaisessa liiketoiminnassa, ja vilpittömässä mielessä oleva ostaja saa suojaa muissakin tapauksissa. Riskin poistaa silti parhaiten se, että kauppakirjaan merkitään joko myyjän vakuutus rasituksettomuudesta tai tieto rasituksesta ja siitä, miten ja milloin se poistetaan.