Velkakirja

Velkakirja kannattaa tehdä aina, kun lainataan rahaa – myös sukulaiselle. Kirjallinen velkakirja ei ole epäluottamuksen osoitus vaan molempien turva: se kertoo, milloin ja miten laina maksetaan takaisin, ja se on vahvin yksittäinen näyttö siitä, että rahat annettiin lainaksi eikä lahjaksi. Ratkaisu lainan ja lahjan välillä perustuu kuitenkin kokonaisarvioon, jossa painavat myös laina-ajan pituus, lyhennysaikataulu ja se, maksaako velallinen eriä tosiasiassa.

Tämä malli on tavallinen velkakirja, joka on tehty tietylle velkojalle. Se eroaa juoksevasta velkakirjasta, joka on tarkoitettu siirrettäväksi ja jonka siirto katkaisee velallisen väitteet. Velkakirjan allekirjoittaa vain velallinen ja mahdollinen takaaja, ja asiakirja jää yhtenä kappaleena velkojalle. Kun velka on maksettu, velallisen kannattaa pyytää velkakirja itselleen: sen hallinta on paras näyttö siitä, ettei velkaa enää ole.

Korko. Laina voi olla koroton. Saamatta jäänyttä korkoa ei vakiintuneen verotuskäytännön mukaan ole verotettu lahjana. Lahjaverotuksen kysymys koskee sitä, katsotaanko koko laina lahjaksi, ja siihen vaikuttavat takaisinmaksuehdon uskottavuus ja tosiasialliset lyhennykset – ei se, otetaanko lainasta korkoa. Korko kannattaa siis periä silloin, kun velkoja haluaa rahoilleen tuottoa, ei veroriskin torjumiseksi. Viivästyskorko tulee mallissa aina korkolaista, eikä siitä tarvitse sopia erikseen; jos sovittu juoksuajan korko on lain viivästyskorkoa korkeampi, myös viivästyskorko nousee sen tasolle.

Takaisinmaksu ja vanhentuminen. Kertamaksu sopii lyhyeen lainaan, kuukausierät pidempään. Jos eräpäivää ei haluta sitoa, laina voi erääntyä velkojan vaatimuksesta – mallissa vaatimukseen liittyy kuukauden ilmoitusaika. Vaadittaessa erääntyvä laina ei kuitenkaan ole ikuinen saatava: se vanhentuu kymmenessä vuodessa lainan antamisesta, vaikka velkoja ei olisi koskaan vaatinut maksua. Kun laina on vaatimuksen johdosta erääntynyt, aikaa on kolme vuotta eräpäivästä. Kumpikin aika katkeaa, kun velkoja muistuttaa velasta niin, että velka on muistutuksesta tunnistettavissa.

Vakuus. Takaaja vastaa velasta omalla omaisuudellaan, ja malli tuottaa omavelkaisen takauksen: velkoja voi vaatia koko velkaa takaajalta heti päävelan erääntymisen jälkeen kääntymättä ensin velallisen puoleen. Velvollisuus antaa takaajalle oma-aloitteisesti selvitys veloista ja velallisen maksukyvystä koskee vain ammattimaista luotonantajaa, mutta jokaisen velkojan on pyynnöstä kerrottava takaajalle päävelkaa koskevat tiedot, ja kieltäytyminen voi johtaa takaajan vastuun sovitteluun. Pantti taas on tietty esine, jonka velkoja saa myydä, jos velkaa ei makseta, ja se sitoo velallisen muita velkojia vasta, kun esine on luovutettu velkojan haltuun. Autoa tai konetta, joka jää velallisen käyttöön, ei siis kannata sopia pantiksi. Pantiksi annettava esine on kuvattava velkakirjassa niin tarkasti, ettei siitä voi erehtyä, ja se on luovutettava velkojalle viimeistään velkakirjaa allekirjoitettaessa. Tällä mallilla ei myöskään voi pantata asunto-osaketta, kiinteistöä eikä muuta kohdetta, jonka panttaus edellyttää merkintää viranomaisrekisteriin: asunto-osakkeen panttaus ei sido velallisen muita velkojia ilman kirjausta osakehuoneistorekisteriin, eikä kiinteistön panttaus onnistu ilman kiinnitystä ja panttikirjaa.

Eräännyttäminen ja erien vanhentuminen. Kun laina maksetaan erissä, velkoja voi ilman eräännyttämisehtoa periä vain jo erääntyneitä eriä, vaikka olisi selvää, ettei loppuvelkaa makseta. Ehto antaa oikeuden vaatia koko loppuvelan kerralla, jos erä jää maksamatta neljäntoista päivän kuluessa kirjallisesta huomautuksesta; jos velalle on takaus, sama huomautus on toimitettava myös takaajalle, muuten velkoja ei saa vaatia häneltä suoritusta. Erissä maksettavassa lainassa on lisäksi muistettava, että jokainen erä vanhentuu itsenäisesti kolmessa vuodessa omasta eräpäivästään. Velkoja voi siis menettää vanhimmat erät vaikka laina muuten jatkuisi, jollei hän muistuta velasta säännöllisesti tai eräännytä koko velkaa.

Ennenaikainen maksu ja velan siirto. Kun eräpäivästä on sovittu, velallisella ei ole ilman nimenomaista ehtoa oikeutta maksaa velkaa ennenaikaisesti, joten valinta ratkaisee asian. Ennenaikaisen maksun salliminen on velallisen etu: korkoa kertyy vähemmän. Kielto on velkojan etu, koska se turvaa korkotuoton koko sovitun ajan; korottomassa lainassa kiellolle ei ole perustetta, joten malli ei tarjoa sitä lainkaan. Siirto-oikeus taas ratkaisee, saako velkoja myydä saatavansa eteenpäin esimerkiksi perintäyhtiölle. Sukulais- ja tuttavalainassa siirto-oikeus kannattaa yleensä sulkea pois; jos se jätetään voimaan, siirrosta on ilmoitettava velalliselle, jotta maksut ohjautuvat oikealle taholle.

Perintä. Jos maksu myöhästyy, ensimmäinen toimi on kirjallinen muistutus, joka katkaisee samalla vanhentumisen. Muistutus kannattaa siis lähettää todistettavasti ja säilyttää: näyttö siitä, että muistutus on tullut velallisen tietoon, on velkojalla. Perinnästä saa vaatia vain kohtuulliset kulut, ja laki asettaa niille euromääräisen katon, joka on kymmenen tuhannen euron lainassa pääsääntöisesti 550 euroa. Jos maksua ei kuulu, riidattoman velan voi periä käräjäoikeudessa suppealla haastehakemuksella, jolloin asia käsitellään summaarisena riita-asiana; vasta tuomion jälkeen saatava menee ulosottoon, ja siinä vaiheessa velallisen henkilötunnus on tarpeen.